Printtisuunnittelua

Tämä kuultopaperi on muuten A3-kokoinen

Toistaiseksi olemme koulussa lähinnä tehneet printtisuunnittelua, joka minulle sitten on lähinnä merkinnyt kokonaisia koulupäiviä, jolloin vain piirretään. Mukava ero lukion jälkeen. Tosin, tämä piirtely meni lähinnä siihen, että en ajatellut ollenkaan kuinka hyvin piirtämiäni kuvia voitaisiin käyttää printteinä vaan piirsin mitä mieleen tuli. Olisi varmaan pitänyt ottaa toinenkin paperi, mutta jotenkin halusin täyttää tämän yhdenkin kunnolla.

Tänään sitten meidän piti alkaa oikeasti tehdä valintoja siitä, mitä alamme työstää kunnollisiksi printeiksi. Päädyin valitsemaan oikeassa lakulmassa olevan kuviuon, melko keskellä olevan (koiran? suden?? ketun???) ilman mallia piirretyn pääkallon ja ylhäällä olevan olennon. Saatan kumminkin jättää kuvion pois, sillä se ei inspiroi samalla tavalla kuin muut kaksi. 

Huomaa sama paperi vasemmassa yläkulmassa ja mieti sitten miten valtavalle paperille maalasin

Näiden tuskaisien valintojen jälkeen meille annettiin VALTAVAT paperit, joihin aloimme piirtää näitä suunnitelmiamme muillakin välineillä kuin pelkillä tusseilla. Yllätyksekseni peiteväreillä(?) oli yllättävän kivaa maalata niin isoon kokoon, vaikka ilman luonnosteluja olennon anatomiasta ei tullut sellaista kun halusin. Kun joskus hamaassa tulevaisuudessa hankin oman kämpän haluaisin sen silti seinälle, sillä tuli siitä sentään melkoisen näyttävä. Aikaa tuntui riittävän, joten tietenkin tein toisen ikäänkuin samaan sarjaan kuuluvan olennon.

 Tässä vaiheessa aloin visualisoimaan joukkoa tällaisia olentoja, jotka edustavat eri asioita. Ensimmäinen otus edustaisi ruttoa ja mahdollisesti muitakin tarttuvia sairauksia, tämä lintu sitten toi mieleeni juonkinlaisen viestintuojan, joka ilmoittaa kuolemasta etukäteen. Toisen siiven alla oli mukavasti tilaa, joten päätin maalata siihen kolmannen olennon. Tätä en joutunut miettimään pitkään, sillä minulla sattuu olemaan eräs tähän sarjaan juuri sopiva hahmo:

(Kertokaa joku miksi tuo kuva meni noin päin.) Hän on pari vuotta vanha hahmoni Ingeting, jota käytän sarjakuvapäiväkirjassani kuvastamaan masennusta. Tässä sarjassa hän kuvastaa myöskin masennusta, muttei pelkästään sitä tunnetilaa vaan oikeaa sairautta. Tyyliltään hän eroaa muista, mutta toisaalta se saattaa olla hyväkin asia. Olisin halunnut tehdä ainakin yhden hahmon lisää erillisille paperille. Tämä hahmo olisi perustunut melkein kahdeksan vuotta vanhaan hahmooni ja olisi edustanut kuolemaa.

Hahmoja on helppo keksiä, mutta seuraavaksi täytyisi päättää mihin tätä printtiä oikeasti voisi käyttää. Jos en keksi mitään muuta niin voisin tehdä koristetyynyn, ne ovat kivoja. Kallo ja epämääräinen kuvio ovat siitä hyviä, että ne ovatkäyttötarkoitukseltaan hahmoja monimuotoisempia. Mutta taas toisaalta taas hahmoja tosiaankin on helpompi ja kivempi piirtää.