Näyttö...!

Tällä kertaa tein näyttötyönäni Someron kirjastoon näyttelyn 8.-9. luokkalaisten töistä. Ajattelin kertoa vähän tämän operaation vaiheista. Pahoittelen jo nyt kuvien huonoa laatua ja kirjoitusvirheitä.

Koko prosessi alkoi töiden etsimisestä. Laitoin ne pöydälle levälleen seuraavaa vaihetta varten.

Joka on töiden järjestely kolmen työn pinoihin. Tässä vaiheessa oli selvää ainoastaan että ripustaisin niitä kolmen jonoiksi. 

Töitä oli yllättävän vaikeaa sovitella keskenään, pyörittelin niitä jatkuvasti ja jossittelin eri vaihtoehtojen välillä. Osa ryhmistä syntyi, koska kuvat suorastaan muodostivat tarinan, toiset taas yhdistin värien sopivuuden perusteella ja niin edelleen. 

Tämän jälkeen koitin epätoivoisesti suoristaa työt, mutta osa ei oikoontunut käytännössä ollenkaan.

Kävin katsomassa ja mittaamassa kirjaston tiloja, jännää tästä teki paikalla ollut toinen näyttely. Tein pikaisen luonnoksen tilasta ja laitoin mitat siihen. Sitten alkoi se vaikea osa: miten saisin työt aseteltua sinne hienosti? Maalauksia oli seitsemän settiä eli 21 kappaletta, pienoismalleja oli parisenkymmentä, kauhukertomuksia 41 sivua ja niiden pohjalta tehtyjä kuvia myöskin suuri joukko, sekä sokerina pohjalla joukko pehmoleluja.

Opettaja ehdotti että pehmolelut voitaisiin laittaa luokiolta lainattavien punaisten säkkituolien päälle. Tämä antoi jonkin konkreettisen ideantyngän ja aloin miettimään lisää ideoita asettelun suhteen.

Kirjoitin joitain ideoita tähän liittyen salakirjoituksellani, koska teki mieli.

Sori heijastuksesta

Kauhukertomukset päätin tehdä kirjamuotoon ja projektin edetessä tämä tarkentui muovitaskujen ja kansion yhdistelmään. Löysin kotoani muuten sopivan kansion, mutta siinä luki isoilla kirjaimilla kannessa "MUSTIALA", se olisi syönyt tunnelman tyystin joten piirsin jonkinlaisen karmivan hahmon tilalle. Sama teksti kummitteli myös kansion selkämyksessä ja peitin sen samaan tapaan kuvalla.

Tässä parempi luonnos tilasta, tällä kertaa siinä on jo jopa joidenkin töiden paikat. Btw, pöytien ei ollut ikinä tarkoitus olla tuossa järjestyksessä, suhersin siihen vaan jotakin.

Kuten kuvasta (ehkä) näkee kauhutyöt oli tarkoitus laittaa omaan syvennykseensä verhojen taakse. Eteen olisi tietenkin tullut kyltti tyyliin: "katso jos uskallat" tai jotain vastaavaa. Juuri siinä kohtaa ei kuitenkaan ollut kiskoja eikä joku massiivinen telinerakennelma kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

 

Seinien vierillä oli kuitenkin kiskot ja niihin ajattelin ripustaa maalaukset. Sitä ennen täytyi kuitenkin testata toimisiko suunnittelemani ripustus. Raahasin setin kirjastoon, jossa oli yhä se toinen näyttely käynnissä. Onneksi syrjemmällä oli tilaa. Ripustus toimi muuten, mutta teippejä oli lisättävä.

Sain onneksi viedä osan pienoismalleista kirjastoon jo valmiiksi. Oli aikamoista ensiksi tasapainoitella kolmekin mallia käsillä alakertaan, sieltä autolle, ahtaa ne sinne ja sitten purkaa kuorma kirjastolla. Sentään sain pyydettyä erään oppilaan kantoavuksi.

Sitten yllättäen minulle annettiin näyttelyyn järjestettäväksi lisää maalauksia. Ajattelin tehdä settien ripustussysteemit viikonloppuna ja uskoin saavani järjesteltyä myös nämä uudet kuvat. Mutta sitten unohdin ne uudet kouluun *facepalm*.

Pystyin siis laittamaan ripustukset valmiiksi vain osasta töistä. Tämäkin määrä oli kyllä yllättävän työläs kun ensimmäisten kohdalla jouduin itse leikkaamaan sopivan kokoiset narut, laittamaan ne menemään suoraan ja teippaamaan ne kiinni. Sekä katsomaan olivatko kuvat suorassa. Se on väkisinkin haastavaa kun setit ovat melkein itseni mittaisia ja ne saa kuitenkin vain kädenpäähän. Loppujen kanssa sain suoraan laittamisessa ja kuvien suoruuden tarkistamisessa apua veljeltäni.

Koitti ripustuspäivä. Olisin varmasti saanut ripustuksessa apua oppilailta ja opettajalta, ellein juuri sinä samana päivänä olisi ollut nk. Paavo-gaala. Paavo-gaalassa katsotaan edellisessä merkinnässä mainittujen seiskojen tekemät animaatiot läpi ja nimetään useasta eri kategoriasta voittajat. Äitini lupasi tulla auttamaan ripustuksen kanssa jossain kohtaa. Siltikin loppujen pienoismallien ja maalausten hakemiseen sekä rakentamiseen oli vain muutama tunti aikaa. Saatoin juosta.

Niille jotka eivät tiedä niin Someron kirjaston näyttelytila on toisessa kerroksessa, mikä tarkoitti taas kerran pienoismallien raahaamista rappusia pitkin. 

Äiti onneksi tuli paikalle käytännössä heti kun olin saanut koululta haetut pienoismallit vietyä ylös, joten hänen kanssaan kannoimme aikaisemmin kirjastoon viedyt alakerrasta ylös muiden luo. Selitin hänelle pikaisesti suunnitelmani töiden asetelusta ja ryhdyimme töihin. Pari asiaa tuli improvisoitua, mutta muuten kaikki meni melkolailla suunnitelmien mukaan. Koululle aikaisemmin unohtuneet maalaukset päätyivät yhtä lukuunottamatta sermiin, säkkituolien alle laitoimme rautahommelin ryhdikkyyden takia, siirsimme kasvia syrjempään töiden tieltä ja sellaista. Alla on vähän kuvia valmiista näyttelystä.

Ensimmäinen näkymä näyttelytilaan tultaessa

Lähikuva kauhunurkkauksesta

Kierreltävillä pöydillä on ne pienoismallit, jotka toimivat hyvin useastakin kulmasta katsottuna

Muista pöydistä vasemmammalla oli lisää pienoismalleja

Toi possupehmo on söpö <3 Lisäksi dinosaurus maalaus on se ainoa koululle unohtuneista, joka ei päätynyt sermiin

Pienoismalleja

Lisää pienoismalleja

Näyttelyn teko oli pitkä prosessi ja se olisi ollut niin paljon helpompi, jos kirjaston seiniin olisi saanut laittaa sinitarraa tai teippiä. Nyt osa maalauksista jäi rumasti kupruun.

Tärkeintä on kuitenkin, että näyttely valmistui ajallaan ja olen siihen jopa melko tyytyväinen.

Työssäoppimista

Ajattelin että pitäisi pitkästä aikaa päivittää tätä blogia ja mikä sen parempi aihe kuin työssäoppiminen. Olen nimittäin tällä hetkellä työssäoppimassa Someron lukion ja Kiiruun koulun yhteisen kuvisopettajan apulaisena. Äärimmäisen traagisen hölmöyden takia menetin kuitenkin kaikki aiheeseen liittyvät kuvat (ajattelin että voisin lähettää useamman kuvan kerralla kännykästä sählöpostiin, mutta monien kuvien valitseminen johtikin vain niiden poistamiseen), joten saatte tyytyä valitettavasti pelkkään tekstiin.

Kun aloitin työssäoppimisen seiskaluokkalaiset olivat tekemässä animaatioita ryhmissä. Suurin osa oli jo saanut kuvattua ja aloitettua editoimista movie makerilla. Tunnen tämän sovelluksen hyvin, sillä eritoten ala-asteella tein sillä lyhytikäisiä "animaatiosarjoja". Yhdeksännellä luokalla tein myös kuviksen päättötyöksi animaation.

En saanut kameraa kiinni alustaan, joten kuvat heittelehtivt hyvin paljon

Joten luonnollisesti tehtävänäni oli auttaa seiskoja Movie Makerin käytössä. Lisähaastetta tähän toi toistuvasti kaatuvat koneet, epäjärjestyksessä olevat kuvat, tallentamisen unohtaminen ja erinäiset muut seikat. Kaikki animaatiot saatiin kuitenkin ajallaan valmiiksi ja esitettiin kaikille seiskoille oikeastaan viime maanantaina. Mutta! Mä en päässyt katsomaan sitä, sillä juuri silloin oli aika toteuttaa Näyttö. Siitä lisää sitten seuraavassa merkinnässä.

Tietenkin jakson aikana olen tehnyt paljon muutakin kuin auttanut Movie Makerin kanssa. Olen esimerkiksi teroittanut hyvin monia värikyniä, toiminut näyttelynvalvojana, liimaillut kuvia tehtävämonisteisiin, koittanut neuvoa miten tehdään pelottava kuva, valvonut liitutauluanimaation tekemistä ja toisen ryhmän kanssa osallistunut siihen.

Jottei tästä merkinnästä tule liian tekstipainoitteinen tässä on vähän uudempi tekemäni animaatio. Ehkä kesän aikana aloitan taas animaatioiden tekemisen, tämä työssäoppimisjakso on muistuttanut miten kivaa se oli.

Suunnittelija esittely: Klaus Haapaniemi

Tässä on sitten jälleen yksi myöhästynyt merkintää (jonka tulen kyllä poistamaan joskus, sillä tämä ei kyllä yhtään sovi muuhun blogiin). Mutta pidemmittä puheitta:

Suunnittelijan esittely: Klaus Haapaniemi

Vuonna 1970 syntynyt Klaus Haapaniemi valmistui graafiseksi suunnittelijaksi Lahden Muotoiluinstituutista ja on sen jälkeen niittänyt mainetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on tehnyt töitä esimerkiksi Marimekolle, Dieselille, Dolce & Gabbanalle ja Iittalalle, Juuri Iittalalle hän suunnitteli tunnetun Taika-printin vuonna 2007. Hän on myös toiminut italialaisen muotitalo Bantamin luovana johtajana.

Taika

Näyte Giantsista

Ovela Kettu -oopperan puvustusta

Näiden lisäksi hän on pitänyt näyttelyitä Seoulista Osloon, kuvittanut Rosa Liksomin kirjan Giants ja suunnitellut puvustuksen Ovela Kettu -oopperan Suomen kansallisteatterin esitykseen. WGSN (kansainvälinen trenditoimisto) pitää häntä: ”yhtenä aikamme merkittävimmistä nousevista suunnittelijoista ja kuvittajista” ja vuonna 2008 hänet valittiinkin vuoden muotoilijaksi.


Vuonna 2008 Haapaniemi sanoi eräässä haastattelussa:
"London is an important place for me; it interests and inspires me in several ways. The people, cinema, music, strolling around the streets or sitting on the tube and seeing all kinds of things – that’s inspiring."
Ja vuonna 2013 Haapaniemi perustikin liikkeen Lontooseen yhdessä puolisonsa Mia Walleniuksen kanssa.

Lontoon lisäksi Haapaniemi saa inspiraationsa muun muassa baletista, elokuvista, kansanperinteestä, hänen kissastaan Putesta ja joskus myös musiikista. Tämä tosin on harvinaista, sillä Haapaniemi luo printtinsä mieluiten täydessä hiljaisuudessa. Ideat kuitenkin pyörivät hänen päässään jatkuvasti.

Putte tyynyjä

Lähteet:
http://www.finnishdesignshop.fi/Klaus_Haapaniemi-d-34.html
http://www.nordicdesignblog.com/archives/1146
http://www.museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=1136
http://www.hs.fi/blogi/samisykontyylilla/a1305923930625
http://www.klaush.com/pages/about-us
http://blog.alwaysmod.com/2008/10/31/marimekko-designer-profile-klaus-haapaniemi/
http://www.iltalehti.fi/sisustus/2013103017664886_sz.shtml
http://nordicbakery.com/blog/2015/10/klaus-haapaniemis-inspiration/

Kaksi myöhästynyttä merkintää

Varoitan heti merkinnän alkuun etten ole lukenut tekstiäni toiseen kertaan, joten kirjoitusvirheitä on varmasti ja ajatukset on oletettavasti esitetty epäjohdonmukaisesti ja katkonaisesti, mutta kuten alempana tulen selittämään en ole täysin varma että kirjoitinko edes oikeista aiheista, joten jos asia on näin niin mielummin kirjoitan uudelleen huonon tekstin kuin poistan hyvän.

Oma tuote - sisustus ja muoti
- minkä tyyppiseen sisustukseen / millaiselle ihmiselle?

Rehellisesti kun puhutaan en ole täysin varma mitä tähän pitäisi kirjoittaa. Tehtävänanto on kirjaimellisesti: "oma tuote - sisustus ja muoti". Joten on hyvin mahdollista että tulen kirjoittamaan väärästä aiheesta, mutta ehkä tärkeintä on kuitenkin se että kirjoitin edes jotain jonka uskoin liittyvän asiaan? Oli miten oli juteltuani aiheesta Veenan kanssa tulimme sellaiseen tulokseen, että mun pitää kirjoittaa minkälaiseen sisustukseen tai millaisille ihmisille tuotteeni sopivat. 

Aloitetaan sisustuksesta, sillä siitä mieleeni tulee välittömästi yksi esimerkki. Yleensä kortteja ja kirjanmerkkejä ei käytetä sisutuksessa, mutta ne ovat oleellinen osa huoneeni sisustusta:

Mutta millaisille ihmisille tuotteeni sitten on suunniteltu? Jos ollaan rehellisiä niin en tiedä. Joku on sanonut että kuva kannattaa tehdä ennen kaikkea itselleen ja on vain bonusta jos muutkin pitävät siitä. Korttejani ovat ostaneet mm. mukava eläkeläispariskunta, nainen, joka on tehnyt teknisiä kuvituksia ohjekirjoihin, parikymppinen mies kaverinsa kanssa, vaihtoehtomuotia suosiva neljän lapsen äiti sekä suurikokoinen keski-ikäinen mies. Ulkoisesti näillä henkilöillä ei ole mitään yhteistä, joten täytyisi miettiä enemminkin mitä heidän sisällään on. 

Ehkä heidän ostopäätökseensä vaikuttaa muoti?. Vaikka tuskin kukaan käyttäisi tuotteitani (heijastimista lukuunottamatta) vaatteissaan tai laukuissaan niin muoti vaikuttaa silti tuotteitteni suosioon. Luontoaiheet ovat käytännössä aina suosittuja, mutta tällä hetkellä eritoten pöllöt ja peurat tuntuvat olevan suosiossa. Joten onko sattumaa että peura-korttini ovat suosituimpia? Vai onko se vaan kuvallisesti paras? En tiedä. Jos saisin kunnon tilaisuuden haastatella ostajia saattaisin päätyä jonkinlaiseen ratkaisuun.

Tuotteiden esillepano myymälässä

Jos jollekkin aikaisemmista postauksistani ei ole vielä tullut selväksi (tai jos olet uusi lukija, missä tapauksessa tervetuloa) niin tuotteinani ovat kortit, kirjanmerkit ja heijastimet. Periaatteessa myös alkuainekassit ovat mun, mutta koska se on myös ryhmätyö niin en käsittele niitä tässä. 

Koska niin kortit kuin kirjanmerkitkin ovat littania niin jos ne vain makaisivat pöydällä ne eivät saisi paljoakaan huomiota. Joten niiden on oltava joko pystyssä tai nojata jotakin vasten. Koululta onneksi löytyi tähän tarkoitukseen täydellisiä telineitä. 

Jos tuotteitani syystä tai toisesta ei voida laittaa noihin telineisiin  niin vastaan tulee lisää kysymyksiä. Ensinnäkin niiden on todellakin nojattava jotakin vasten. Toiseksi kortit ovat tummasävyisiä, joten niiden on oltava jotakin niitä vaaleampaa vasten, tai muuten ne hukkuvat tummaan pintaan. Jos kirjanmerkit ovat myöskin myymälässä niin tämän kankaan on oltava sopivan neutraalin värinen, sillä kirjanmerkit ovat niin monivärisiä. Kirjanmerkit ja kortit eivät saa myöskään olla aivan vierekkäin suurien värierojen tähden. 

Heijastimet mielestäni tulevat parhaiten esille roikkuessaan jossakin. Joulumarkkinoilla ne roikkuivat oksassa, mutta se ei ollut hyvä paikka, sillä niitä ei ollut helppo ottaa siitä. Ehkä simppelimpi oksa olisi ollut parempi ratkaisu. Tai jonkinlaiset koukut? En vielä ole keksinyt tähän mitään täysin toimivaa ratkaisua.

Joulumarkkinat

Vuotuinen joulutori/joulumarkkinat/en edes tiedä tuli ja meni. En valitettavasti ehtinyt ottaa kuvia itse paikan päältä, joten tässä on vaan muutama jälkeen päin otettu kuva.
Myyntipöytäni oli tismalleen samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta ainakin omasta mielestäni asettelin tuotteet paljon paremmin tällä kertaa. Viime vuonna myin kortteja ja kahta pussukkaa (joista toinen meni kaupaksi), mutta tänä vuonna tuotteideni kirjo on laajentunut jonkin verran. Korttien ja jo Pop Up -myymälästä tuttujen kirjanmerkkien lisäksi mukana oli aivan uusi tuote: heijastimet.

Sori, huono kuva

Niiden kanssa oli kaikenlaisia ongelmia. Aluksi oli mysteeri mistä edes saisin heijastinkangasta, se löytyi Kangas Mallasta, sitten kenties suurin jännityselementti oli että pystyykö sille ylipäätään tulostamaan, pystyi. Lopuksi ongelmana oli muoto. Alkuperäisten suunnitelmieni mukaan heijastimien piti olla pyöreitä, mutta niiden ompelusta ei tullut yhtään mitään. Tässä vaiheessa harkitsin kolmion mallisten tekoa, kunnes (onneksi) tajusin salmiakki muodon olevan kaikessa suhteessa paras. Huonona puolena tässä oli vain se, että heijastimet täytyi kääntää ja täyttää, joten yksi reuna oli jätettävä auki. Tätä varten opin tekemään piiloompeleen käsin. Olin koittanut epätoivoisesti googletella netistä ja viime vuonna Kaisa oli näyttänyt, mutten vain ollut ymmärtänyt. Nyt kuitenkin yllättäen visualistien opettaja sai selitettyä asian niin, että mäkin ymmärrän:

Sori paint laadusta, punainen edustaa lankaa

Se selvitti paljon enemmän kuin tiellä olevat kädet tai epämääräiset sanat, joten täytyy sanon nyt tässäkin KIITOS.

Kortteja ostettiin ihan kiitettävästi, kirjanmerkkeihin ei edes koskettu ja monet kyllä kommentoivat heijastimia, mutta vain yksi meni kaupaksi. Ehkä olisi täytynyt tehdä versio, jossa olisi ollut koiran kuva.

Omien tuotteiden ja rahan lisäksi toin kotiin Veenan tekemän tyynyn. Lyhyesti sanottuna se on aivan ihana ja asustaa nykyään keittiössä.

Pop Up -kauppa

Valmisteltuamme koko syksyn Pop Up -kauppaa se pidettiin Plazassa 4. - 7.11. Mistä voittekin päätellä tämän merkinnän olevan "hitusen" myöhässä. Jotenkin aina unohdan tämän blogin olemassaolon ja ajattelin nyt parin seuraavan päivän aikana saada blogini taas ajan tasalle, joten lisää merkintöjä on luvassa piakkoin.
Toisaalta taas koska tapahtumista on niin paljona aikaa en muista niitä enää niin tarkoin, joten tästä tulee enemmän kuva painoitteinen postaus.

Mutta sitten itse asiaan!
Ainakin omalta osaltani Pop Up -kauppa oli menestys. Myin siellä
korttien lisäksi jaksollisella järjestelmällä koristettuja kangaskasseja (jos ollaan ihan tarkkoja niin alkuainekassit ovTästä tulee varmaan melko kuvapainotteinen postaus.
Koko syksyn valmisteltu Pop Up kauppa oli ainakin mulle menestys.
Myin kortteja, alkuainekasseja ja kirjanmerkkejä.at kyllä ryhmän yhteisiä tuotteita). Valkoisten lisäksi myynnissä oli mustalle tulostettuja versioita, mutta niistä mulla ei ole kuvaa, sillä ne myytiin loppuun.

Näiden lisäksi tein myyntiin kirjanmerkkejä. Käytin yhdeksää aikaisemmin tekemääni kuvaa (toi no, yhden tein ihan tätä tarkoitusta varten) ja suunnittelin kaikille taustapuolet. Miksikö? Kun itse käytän kirjanmerkkejä valitsen kirjanmerkistä toisen puolen, jonka laitan aina vasten sitä sivua, jonka lukeminen jäi kesken. Näin aikaa ei kulu niin paljon oikean kohdan etsimiseen.
Suunnittelun jälkeen tulostin kuvat kaksipuoleisina (näin vältyin epätarkalta liimaamiselta) ja leikkaamisen jälkeen laminoin ne. Jokaista kuvaversiota tulostin 4-5 kappaletta. Vaikka itse sanonkin niin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Varmuuden vuoksi ei suurempia kuvia.

Näin loppuun sitten muutama kuva myymälästä:

Etualalla näkyy kortit ja kirjanmerkkini.

Annan tuotteet, ne oltiin aseteltu kivasti. Taustalla näkyvä sarvi on muuten mun tuoma.

Samalla kuormalavalla oli myös Veenan tuotteet. 

Myymälän perällä oli näytillä puuseppä opiskelijoiden tekemiä tuotteita.

Kuvaa kaupan toiselta puolelta.

Munkin oli sitten pakko ottaa siitä jurtasta kuva.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ottaa enemmän kuvia, sillä näistä ei kyllä saa yhtään mitään käsitystä millainen myymälä oikeasti oli... 

Nämä alla olevat kuvat eivät kyllä liity asiaan varsinaisesti mitenkään, mutta ne olivat vain niin hienoja että on pakko laittaa ne tänne. Ja jos ollaan ihan tarkkoja, niin nämä on otettu paikasta, jonne autoni oli parkeerattu Pop Up:in ajan, joten ehkä ne sittenkin liittyvät asiaan? 

Printit eli inspiraatio hukassa

Viimeksi kun puhuin printeistä niin puhuin muistaakseni ryhmän yhteisestä printistä, mutta nyt ajattelin kertoa omista printeistäni. Mikään ei ole tänä vuonna tuntunut toimivan ja täydellinen innostuksen puutteen ompelun suhteen ei ole auttanut asiaa ollenkaan.

Jakson alussa mietin että voisin tehdä tästä kuvasta jotakin, mutta se ei vain sytyttänyt yhtään. Saatuani alkuaineprintin väritystä vaille valmiiksi huomasin ettei mulla vieläkään ollut mitään ideaa ja vaan lagasin. Ideat printtien suhteen olivat nollassa ja ajatuskin tuotteiden ompelusta vain masensi. Joten vaan suhertelin kaikenlaista.

Innostuin erityisesti piirtämään vanhaa hahmoani Chinistä ja kun mikään muukaan ei tuntunut toimivan niin ajattelin tehdä sitten tästä pahasta keisarinnasta seuraavan printtini.

Muutaman yrityksen jälkeen sain aikaan jopa viivapiirroksen josta tykkäsin, mutta seuraavaksi vastaan tuli kysymys että teenkö tuotteita jossa on kuvio vain kerran vai kehittelenkö jotain muuta. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja lopputuloksena sain aikaan tälläisia:

Tämä sopisi vaikka kangaskassiin tai paitaan. Viimeinkin mulla on printti, josta saa eri väreillä muokattua sopivaksi!

Lopuksi tein viellä tämän vain omaksi huvikseni. Siitä tuskin tulee printtiä, mutta se oli silti mukava tehdä. Nyt täytyisi vaan ommella näistä tuotteita, mikä kyllä ei vieläkään innosta :P

Ennen ompelua täytyisi kuitenkin valita sopiva kangas, joka on sitten ihan oma operaationsa.